Ylläsjärven ensimmäiset turistit ja matkailun alkutaivalta

Sitten minun setä, Ylläs-Aukku, oli se mies, joka oli vanhin kylässä siihen aikhan ja se tutki, että tästä saattaa tulla pojat vielä vaikka minkälainen jymäkkä, ko panhan tämä matkailu alkhun. 

                                                                   Ylläs-Jussa 

Matkailun alkua

Se alkuhan se aina on työssä hankala. Se oli siihen aikhan, ko tätä hommaa alethin niin pitkäle ajattelhen, että täälä alkaa ihmisiä kulkemhan. Pienestä ja tyhjästähän se hääty saaja pysthön se homma, ei siinä muuta konstia ollu.

Sitten se hiihti tänne joku semmonenki mies, joka oli vähän sille asialle kiinnostunnu, että hän hiihtaa tunturissa. Se oli joskus kolkytluvula. Emmähän me semmosta asiaa käsittänheet, ko eihän sinne hiihtänheet, ko poromiehet silloin, ko oli pakko käyä. Niilä oli asiaa, mutta eihän näilä tyhjäntoimittajilla mithän asiaa sinne ollu. Että tyhjää hiihethän. Siihen aikhan ei ihmiset tyhjää hiihtänheet, se piti olla joku asia, että hääty käyä. Mutta siitä se on alkanu, ja se on pienestä alkanu ja sehän on jo tänä päivänä tämännäkönen, niinkö näkkyy.

Mie olen ollu sitten matkassa aina ensimäisestä nykäsystä saakka. Tämän matkailuhomman alun olen nähny ja olen ollu panemassa sitä matkhan kykyjeni mukhan. Sitten minun setä, Ylläs-Aukku, oli se mies, joka oli vanhin kylässä siihen aikhan ja se tutki, että tästä saattaa tulla pojat vielä vaikka minkälainen jymäkkä, ko panhan tämä matkailu alkhun. Mutta eihän silloin aateltu tämmösiä asioita, mitä tänä päivänä täälä on. Ylläs-Jussa (1914-1998)

Porola latua

Kyllä sillä porola silloin alkhun tehtiin vähän latuja ja tuone jälki tuonne tunturhin, se alkujälki. Sitä mies meni eessä ja poro perässä, niin se jonkulainen jälki tuli sinne. Suksimies hiihti sitten poronjälkeä pitkin.

Semmosta ei ollu silloin, että ne niinku ajo porokyytilä, ei ne sitä tehneet. Kuvasit kyllä poroja, mutta ei sitä ajohommaa ollu. Möykkysen Julius se oli, jolla oli niitä poroja. Sillä oli pitkä parta, se oli sinänsä jo nähtävyys poroa pietti ja pitkä parta oli. Tauno Ylläsjärvi (1938-)

Turistien hakua Kaukosesta

Se oli Marianpäivän viikko yksi viikko ja pääsiäinen toinen viikko, ko niitä turistia alussa kävi.

Net tilasit sitten niitä paikkoja pariskunta ja sillälaila kaks, kolme henkeä.

Sitten net tuli autola. Net pääsit Kolahrin autola ja Ounasjokivartta Kaukoshen. Sieltä met hevosella nousima net tänne kylhän.

Siinä mie muistan yhen semmosen kylmän, kuskinpallila istumahomman. Kaukosesta istuin tänne kuskinpallila ja pakkanen oli kolmessakymmenessä ja rapeat pääle. Kaksi pimua istu sielä rislanperässä ja mulla korttelia pitkä villa, niissä rouvoissa. Peitin net sinne. Mie olin niin poikanen vielä, että mie olen tänä päivänä miettiny, että olisin menny sinne välhin, niin olisin päässy sinne rouvoitten sekhan.

Istua kuskinpallila Kaukosesta tänne, kaheksantoista kilometriä se matka. Se oli kylmpimpiä kyyttiä, mitä mie olen koskhan kulkenu.

Välistä oli kolme, neljäki hevosta niitä hakemassa, välistä Kolarista ja sitten Kaukosesta. Se oli siihen aikhan, mie olen pannu nimen, että ne oli isokenkäsiä, ei tänne muita tullukhan. Se makso kaheksansattaa se kyyti, ko Kaukosesta tuli tänne. Se oli mulla, niinku taksihomma se. Ylläs-Jussa (1914 - 1998)

Hiihtohissi

Täälähän ensiksi on tuone tunturihin tehty niitä vetonaruja. Tartteko näppää siitä pulikasta kiini ja istuu ja piättää vähän aikaa, sitä on taas tunturinlaessa ja sieltä laskevat tuhatta ja sattaa takasin. Kerkeää yksi äijä käyä kymmeniä kertoja päivässä.

Jos sivakkapelilä meinaa mennä, niin se jääpi yhteen kerthan. Ko tunturinlakhen sivakoila hihtaa yhtenä päivänä, niin se ei lähe sinä päivänä toista kertaa.

Se on niin kehitetty nuo vetonarutki, niitä mennee ylös ja ihmisen painola tulhan alas ja kovvaa lähtöä. Niin paljon se on minun aikana kehittyny, mutta mie olen vähän sitä mieltä, että taitaa kehityskonstit olla tästä ethenpäin, ettei taia olla ennää mithän, mikä matkaa jouvuttais. Hissilä menhän ylös ja painola alas, niin ei sitä nopeammaksi ennää sitä hommaa saaja.

Ne on ihmiset, kaiken aikaa, siitä saakka, ko mie muistan, niin ajatelhet, ettei niin hullua ihmistä ole, että se sivakoilla tunturinlaesta alas laskee, ja nyt sieltä laskevat kaikki. Mie olen välistä käyny kattomassa sielä alla, niin sielä alle kymmenvuotihaat lapset tulevat tukka suorana sieltä alas. Siihen aikhan, ko mie olin nuorena ihmisenä, niin ei kukhan niin hulluja ajatellut, että sieltä suksila alas tulhan. Se on niin kehittyny tämä nykynen maailma. Ylläs-Jussa (1914-1998)

Matkailusta

Miekö alotin, niin mulla oli kans niitä vaikeuksia vähäsen.

Tässä kulki yks ihminen ensin yksin hihtamassa ja sitten, ko tullee taas se Marian päivä ja pääsiäinen, niin se tilas taas sitten paikan. Mie, että onko sulla kaveria mukana? Joo, joo hän tuopi linja-autolastin. Mikäpä se siinä oli. Se tuli se aika ja ootethin sitä linja-autoa. No se tuli se kaveri, mutta se tuli yksin.

Se oli tilanu kaheksalletoista paikat ja minun laittaa niile sapuskat ja saunat lämmittää ja ne hommat mitä siihen kuuluu. Ja se yksin vain tuli. Mie sitä vähän ihmettelin, että siehän saamari jymhäytit minua ihan täyellisesti.

Asia oli se mikä oli ja se jäi sitten hihtamhan ja sitten se tuli taas se poislähtöaika. Se oli ne päivät ja se hinta oli se mikä oli. Mie sitten meinasin, että pitäis se sinunki joskus maksaa jotaki. Joo, hän kyllä maksaa ko hän saapi tilin ja lähettää sitten postissa rahan, mikä se on se hinta. Mie sanoin mitä se maksaa ja sitä ei ole vielä tähän päihvän sitä rahhaa tullu. Se on käyny täälä tähän päihvän saakka joka vuosi, mutta ei tosihaan minun huushollissa ennää.

Mie silloin sille luettelin, että se joutu lähteen pääsiäispyhänä meiltä pois, että mie en ala sinua pithän, ko sulla ei ole koskaan rahhaa markaakhan. Niin se meni Lompolhon täältä ja se oli supliikimies ja hyvä sivakantervaaja. Se pääsi Lompolhon ja sielä oli sitten niitä isokenkästen vaimoja hihtamassa ja se heittäyty niile sivakanvoitelijaksi. Se oli asiantuntija siinä alala.

Se oli sen aikasta se alkhun mulla se homma, että vaikeuksia oli. Ja tänä päivänä puhuvat vähän nuo yrittäjät sammaa, että siinä on niin paljon vaikeutta siinä alussa. Mie olen sen myllyn menny läpi, niin mie sen tiän, ettei se ole niin yksinkertanen juttu. Ylläs-Jussa (1914-1998)

Tukithin olkia täythen ja panthin pirtin lattia täythen niitä patjoja. Markan vai kaksi se oli se nukkumapaikka ja sauna. Lumela ne aamula pesit naamansa. 

                                                        Elle Ylläsjärvi

Turistinpitoa

Mulla on semmone hyvä historia, nuoruuenaikhainen historia siitä, ko mie olen ollu toiselakymmenellä. Se oli jälkhen evakkoajan kuitenki, niin mie olin Uuelapuolen tuossa niinkö apuna turistipalvelijana. Mie olin sitten keitonkeittäjänä siinä.

Pöytä oli semmonen iso neliskanttinen pöytä kaks kertaa kaks, semmonen leveä pöytä. Siinä oli aina se viilipytty, semmonen puinen, keskelä pöytää. Sitten siinä oli kala, makkara ja juusto niin, kuin kaupasta otettua. Sitten oli suolalihhaa ja suolaläskiä. Sitten lautaset ympärille ja siihen mahtu semmonen kymmenkunta turistia syöhmän. Ne söit ensinä ne turistit ja talonväki sitten. Ja kahveriksi sanothin, missä ne ruoat säilytethin.

Sitten salissa ne nukuit, sielä oli kaheksan henkeä. Sielä on neljä päästäveettävää sänkyä, joihin oli tehty vuothet ja petattu ne. Aamula piti viä sinne isola brikala, siinä oli kahvikupit ja pannu ja kahenlaista pullaa, leetapullaa ja pikkuleipä. Mie tarjosin sitte ne kahvit sinne sänkhyin niile pariskunnile.

Sielä oli sankko ja pesumalja ja iso vesikannu ja saipua. Pyyheliinoja oli yhtä monta, ko oli niitä henkilöitäki sielä. Aamula ei saunottu koskhan, se oli vain se naaman pesu.

"Olkaa hyvät ja tulkaa syöhmän" sanothin siitä ovelta vain. Istuit siihen pöyän ympärille ja niin aloit syöhmän. Syä mutustelivat siinä aikansa ja sitten isäntä sannoo, että siitä saatta tehä voileivät siitä pöyästä sitten jos tarttetta tunturhin. Sinne on aina hyvä joku eväs ottaa ja tulitikut.

Aamuruokana oli lihakeitto ja perunat oli sitten taas toisena aamuna. Puuroa ei silloin juuri keitetty muutoin, ko illalla. Sittenkö ne tulit tunturista, niin silloin oli kastike ja perunat. Sitä oli aina sitä lihhaa siinä ruassa. Ja sitten joskus oli munakastiketta. Kolme kertaa päivässä se ruoka annethin. Mutta silloin oli ko se suksila lähethin täältä kylältä asti hiihtämhän, ja minkhänlaista jälkeä ei ollu, niin se oli aivan hyä, että oli se vahva ruoka aamula. Se ensimäinen hiihtäjä hiihti sitä umpilatua ja toisela hiihtäjällä oli jo parempi.

Illala sitten oli iso sauna tuossa rannassa, joka lämmitethin ja siinä käythin sitten saunassa. Ensinä kävit turistit, miehet ensinä ja sitten vaimot. Ja sitten meni talonväkeä ja sitten toisen talon väkeä, ko se oli yhteinen se sauna. Ja Kalle-setä ku teki vastat, niin ne oli semmosia melkein metrisiä. Nehän tuli jo selän puolelta ympäri. Järvestä otethin vesi sankola ja lämmitethin sitten siinä rantapaassa. Mutta jos oli semmonen tuisku ja semmonen hankala ilma, niin sitten lämmitethin navetanpaassa. Se vesi vintathin kaivosta ja sieltä saavila ja kelkala viethin tuone sauhnan. Se sauna lämmitethin noin kahesti viikossa.

Meilä oli ensimmäiset turistit joskus -51, ja silloin oli ne paperipatjat, se oli semmoista kuin kreppipaperi, mutta kauhean paksua ja sinkuvaa. Tukithin olkia täythen ja panthin pirtin lattia täythen niitä patjoja. Markan vai kaksi se oli se nukkumapaikka ja sauna. Lumela ne aamula pesit naamansa. Niillä oli omat ruuat ja kokit matkassa. Kaasuvalot oli silloin. Silloin oli tosi vaatimattomat olot kyllä sen ajan turisteilla, mutta kuitenki ne oli kauhean tyytyväisiä. Elle Ylläsjärvi (s. 1932)