Ylläslompolo
Tiesittekö, että Ylläsjärven takaa löytyy toinen järvi? Ylläslompolo on Ylläsjärveä pienempi matala, soiden ympäröimä järvi, joka on tunnettu runsaasta linnustostaan. Järveä halkoo Kolarin ja Kittilän kunnanraja ja sen rannalla on Ylläslompolon lintutorni, josta avautuvat hienot näköalat Ylläkselle ja Pallas-Yllästunturin kansallispuiston tunturijonolle sekä ympäröiville soille. Jos siis linnut ja suoluonto kiinnostaa, niin tänne on helppo tulla tutustumaan! Alue sopii myös esteettömään retkeilyyn; maisemakatselupaikoille ja lintutornille pääsee myös pyörätuolilla.
Ylläslompoloon pääsee autolla (tai pyörällä) 2,5 km:n mittaista soratietä pitkin, kun ajaa Eelin kaupalta ensin 3 km Kurtakkoon päin. Kyläyhdistys ja erityisesti aktiiviset talkoolaiset ovat pitäneet tien laitoja avoimena raivaamalla pahimpia pusikkoja pois.
Yksi Ylläslompolon aktivisti, Tapani Rantahalvari, muistelee Ylläslompolon historiaa näin: "Ylläslompolon tie rakennettiin aikanaan Riista- ja kalatalouden laitoksen toimesta 1980-luvun alussa, kun järveä alettiin käyttää siian poikasten kasvatusjärvenä. Ensin rakennettiin järven suulle betonipato ja sitten 2.6 km mittainen järven tyhjennyskanava teineen, joka oli mittava operaatio vertasi sitä mihin hyvänsä maanrakennukseen. Ylläslompolo, joka on 86 ha suuruinen ja matalimmillaan vain noin 30 cm:n syvyinen, sopi hyvin siian luonnonravintolammikoksi. Keväällä järveen istutettiin 800.000- 1.1 miljoonaa siianpoikasta. Syksyllä poikaset pyydettiin kolmella paunetilla ja siirrettiin tankkiautolla Vähäjokeen ja Ylläsjärveen. Pyynnin jälkeen patoluukut avattiin niin, että loputkin kalat poistuvat järvestä, tyhjennys kesti kaksi viikkoa kun järvi oli tyhjä."
Kalankasvatus loppui noin kymmenen vuotta sitten ja Ylläslompolo ympäristöineen toipuu pikkuhiljaa kalankasvatuksen aiheuttamista haitoista. Kanavan patoluukkuja ei enää avata ja Ylläslompolon luontainen vesikierto tapahtuu taas Ruonanojan kautta Ylläsjärvelle. RKTL:n ja Lapin vesipiirin ansiosta saatiin Ylläslompoloon laadukas ja arvokas tie, mikä olisi muutoin ollut mahdoton toteuttaa, samoin muu Ylläslompolon rakentaminen.
Tie ylittää Vähäjoen eli Ylläsjärvestä loppujen lopuksi Muonionjokeen laskevan pikkujoen. Joen kohdalle on tehty pieni esteetön maisemankatselupaikka pöytineen ja kaloille kutusoraikkoa. Joen jälkeen tie tekee 90 asteen kulman vasemmalle, josta se lähtee seuraamaan Ylläslompolon kanavan reunaa. Tieltä avautuvat hienot maisemat kauempana siintävälle Yllästunturille ja edessä aukeavalle vuomalle eli suolle, jossa pesivät monet vesilinnut ja kahlaajat, laulujoutsenia unohtamatta. Kielisenvuoman maisemankatselupaikalle kanavan toiselle puolelle pääsee esteettömästi ja sieltä avautuvat näkymät läheisen saajon (=metsäsaareke suon keskellä) kalasääksen luonnon pesintäpuulle.
Jos 90 asteen mutkasta lähteekin kävelemään (tänne päin ei oikeastaan autolla kannata ajaa) oikealle, päätyy Ylläsjärven suvun siirtämälle hillakämpälle, joka on vaatimaton, pienellä tulisijalla varustettu kämppä kanavan laidassa. Joskus lapsena on tullut sielläkin vietettyä kämppäyö ja talvella kämppä on oiva taukopaikka, kun on hiihdellyt metsäsuksilla tutkien jokivarren elämää.
Ylläslompolon tie päättyy parkkipaikalle, jonka laidassa nököttää punainen hyysikkä (=huussi) ja toisella puolella on kanavan suu patoluukkuineen. Syksyisin tähän kanavan suulle pakkautuvat valtavat särkiparvet, jotka saavat veden kiehumaan. Särkiä voi kirjaimellisesti nostella haavilla niin paljon kuin haavi kestää. Lintutornille pääsee leveää, 170 metriä pitkää kivituhkapolkua pitkin ja välillä on pöytiä ja penkkejä eväiden syömistä varten.
Tornista voi sitten tiirailla ympärillä olevia maisema ja Ylläslompolon lintuja, joista kalasääskii on vakituinen asukas. Lintuharrastaja Tapani Rantahalvari sai vuonna 1998 Sääksisäätiöltä 1500 markkaa apurahaa kalasääksen tekopesän tekoon. Pesätorni pystytettiin noin 800 m päähän tornista, josta on pesälle esteetön näköyhteys ja vihdoin, 16 vuotta myöhemmin sääksi pesi onnistuneesti Lapin ainoassa tekopesässä. Pesä on välillä kokenut kovia; ensin se kaadettiin tahallaan ja sitten uusi pesä kaatui myrskyssä. Nykyisin paikalla on ainoa laatuaan oleva ns. Viron malli (pylväsrakenteinen), jossa on myös Suomen ainoa sääksikamera.
Ylläslompoloon pääsee Ylläsjärveltä myös Ruonanojan kodan kautta kulkevaa vaellus- ja maastopyöräilyreittiä pitkin. Talvella tämä reitinpätkä on osa Kurtakko-Ylläsjärvi kelkkareittiä. Reitti kääntyy lopuksi Ylläslompolon tielle vähän ennen lintutornin parkkipaikkaa. Samainen reitti tekee nykyään pelkän piston Ruonanojan kodan läheisyydestä Ylläslompolon luoteispäähän, josta ennen jatkuivat pitkospuut Ylläslompolon rantaa seuraten lintutornin parkkipaikalle saakka. Kaikkia alueen rakenteita ylläpitää Ylläsjärven kyläyhdistys talkoilemalla. Resurssit eivät ole valitettavasti riittäneet ylläpitämään tätä vanhaa Ylläslompolon rantaa kulkevaa pitkospuureittiä, joka on huonokuntoisuuden vuoksi jouduttu sulkemaan. Korvaava reitti on siis tämän Ruonanojan kodalta jatkuva moottorikelkkareitin pohja, jota pääsee kävellen tai maastopyörällä. Suosittelen kuitenkin käymään tuon edestakaisin puolen kilometrin piston Ylläslompolon rannassa. Reitin varrella on nimittäin tihein missään näkemäni muurahaispesien yhdyskunta; niitä on aivan vieri vieressä! Ylläslommpolon rantaan tultaessa paikalla on penkki maisemien ja lintujen tarkkailua varten.
Huonoon kuntoon on valitettavasti päässyt myös Ylläslompolon luontopolku, joka jatkuu lintutornilta eteen päin ja kiertää vielä pienemmän, mutta kauniin järven, Ylläslompolon Pääjärven. Kyläyhdistys on joutunut myös tämän reitin sulkemaan turvallisuussyistä ja kovasti täällä pohditaan mitä tehdä lahonneille pitkospuille. Reitin varrella on kaunista vanhaa metsää, valtavan kokoisia muurahaispesiä ja Pääjärvi on jotenkin todella sympaattinen pikkujärvi, jonka lähdevesi on juomakelpoista. Pidän teidät ajantasalla, että mihin meidän resurssit riittävät, mutta nyt luontopolku on kyllä valitettavan heikossa hapessa eikä sinne suositella menemään.
Paljon olemme kuitenkin saaneet aikaankin, kun olemme viime vuosina muun muassa korjanneet pitkät pätkät pitkospuita, raivanneet tien laitoja ja parannelleet maisemankatselupaikkoja sekä viitoitusta. Olemme saaneet tukea rakenteisiin muun muassa Kolarin kunnalta ja Lapin ELY-keskukselta, mutta isoin kiitos kuuluu ahkerille talkoolaisille!
Talvella Ylläslompolon tien alussa on Kurtakko-Ylläsjärvi koiraladun parkkipaikka. Tietä ei aurata tästä eteen päin talvella, jolloin lumista tienpohjaa pitkin pääsee vaikka metsäsuksilla hiihtämään tai läskipyörillä polkemaan moottorikelkan jälkeä pitkin, jos siitä on joku sattunut kelkalla ajamaan. Ylläslompolo on lintujen ohella myös hirvien valtakuntaa ja näitä uljaita eläimiä siellä saattaa silloin tällöin nähdäkin. Ainakin talvella on mielenkiintoista seurata, missä hirvet ovat aikaansa viettäneet.
Pakkaa mukhaan kiikarit ja lähe Ylläslompohloon bongaahman lintuja!