Ylläsjärven historiaa

Lapinkorven ensimmäisinä etumiehinä seisoo Yllästunturi.                                                 Samuli Paulaharju

Ylläsjärven geologinen historia ulottuu jopa vuosimiljardien päähän, kun Ylläs ja muut alueen tunturit ovat muodostuneet mannerlaattojen liikkuessa pitkin poikin maapalloamme. On kiehtovaa ajatella, mitä kaikkea kylää vartioivat tunturit ovat aikojen saatossa nähneet. Merenpohjassakin on taidettu käydä mutka, koska Ylläksen kivilajiksi on muodostunut kulutusta kestävä kvartsiitti, joka on metamorfinen kivilaji. Geologien mukaan Pallas-Yllästunturit ovat olleet jopa kymmenkertaisen korkuisia nykypäivään verrattuna eli hyvinkin nykyisen Himalajan huippujen mitoissa. Tunturit ovat kestäneet niin jäätiköiden kuin eroosionkin kulutusta ja jäljelle näistä muinaisista vuoristoista ovat jääneet nykytuntureiden kauniit pyöreät muodot ja yksi maailman vanhimmista kallioperistä.

Jääkausiakin on maapallon historiaan mahtunut useampia ja viimeisimmän jääkauden jään paksuuden on arvioitu olevan yli 3 kilometriä. Ei siis ihme, että jää liikkuessaan on luonut alueelle niin paljon erilaisia ja mielenkiintoisia muodostelmia, kuten vaikkapa jättiläisen portaat Yllästunturin rinteillä, joita näkee hyvin esimerkiksi Tuomikurun kodan lähellä.

Viimeisimmän jääkauden mannerjäätikkö väistyi Ylläsjärven korkeudelta noin 9000 vuotta sitten ja ensimmäiset asukkaat siirtyivät näille perille varmaankin hyvin pian, koska silloinen Anculysjärvi, jota nykyisin Perämereksi kutsutaan, löi laineitaan rantaan naapurikylä Kurtakossa. Ruuhka-Suomen seudut olivat vielä metristen vesien peitossa, kun Ylläsjärvellä on jo asusteltu. Kylästä on löytynyt kivikautisia asuinpaikkoja ja kenttiä. Saamelaisia alueella on liikkunut jo vuosisatoja ja heidän jäljessään tulivat pirkkalaiset, norjalaiset ja karjalaiset verottajat.

Ylläsjärven kylän perustajana pidetään Erkki Ylläsjärveä, joka osti järven rantoineen ja lompoloineen kahdella kalanelikolla (tynnyrillä) 1760-luvulla ja perusti Ylläsjärven perintötilan n:o 5 vuonna 1771. Sitä ennen kalaisa Ylläsjärvi oli kuulunut pellolaisten talonpoikien erämaan nautintajärveksi.

Ylläsjärven suvun historiaa tarkemmin tutkinut ylläsjärveläinen professori Kyösti Kurtakko kertoo Ylläsjärven kylän synnyn liittyvän Lapin asuttamisen toiseen vaiheeseen, jolloin elämisen edellytyksiä ja vakituisia asentopaikkoja alettiin etsiä myös Tornion-Muonionjokivarsien läheisyydessä sijainneiden järvien rannoilta. "Ylläsjoen vesiyhteyden lisäksi Ylläsjärvi sijaitsi lähellä Sodankylä-Kolari keinoa, joka kulki Kaukosesta Lainiojoen poikki Kalloon ja siitä Venejärvelle. Myöhemmin kylän läpi kulki myös paljon käytetty "joppausreitti" Kittilästä Äkäsjoen suulle ja Ruotsin Huukiin." 

Kyösti Kurtakon mukaan metsät, järvet ja tervanpoltto sekä pienimuotoinen maanviljely ovat alusta saakka olleet Ylläsjärven kylän elannon antajat. "Lähes koko 1800-luvun ajan kylässä oli vain kaksi taloa: Ylläsjärven perintötila ja torppa/Hyötylä. Ylläsjärven tila myytiin 1880-luvulla Luosusta muuttaneelle Heikki Ylläsjärvelle (ent. Luosujärvi), jonka jälkeen tilan aika yhden isännän alaisuudessa päättyi.

1900-luvun vaihteessa maatalouden merkitys kasvoi ja siitä tuli kyläläisille tärkeä toimeentulo. Kylän väkiluku alkoi kasvaa ja kylään rakennettiin lisää taloja, joista suurin osa sijoittui Ylläsjärven perintötilan maille. Pallasjärven rannoilta siirtyi Ylläsjärvelle asumaan myös Julius ja myöhemmin isänsä Aaron Möykkynen."

Kansanperinteenkeräilijä Samuli Paulaharju vaimoineen vieraili kylässä 1920-luvulla ja kirjasi kylän historiaa mm. Takalappia -teokseensa. Tälle vuosikymmenelle sijoittuu myös Kurtakon tien rakentaminen.

1930-luku toi Ylläsjärvelle ensimmäiset turistit, oululaisen kauppias Nylanderin seurueineen, jotka yöpyivät kylän vanhimmassa talossa. Nylanderin valokuva ja sukset ovat vieläkin kylässä tallessa. Aluksi matkailijoita majoitettiin kylän kolmessa talossa; vanhalla ja uudella puolella sekä Lahen talossa.

Talvisotaan Ylläsjärven miehet lähtivät muiden kolarilaisten tavoin ensin Kemiin ylimääräisiin harjoituksiin, josta joutuiva suoraan tositoimiin Suomussalmelle joulukuun alussa 1939. Pakkasta oli yli 30 astetta, huoltoa ei ollut, ja miehet nukkuivat taivasalla ilman ruokaa. Moni Ylläsjärven mies haavoittui sodassa ja menetyksiä tuli vielä sodan jälkeenkin, kun Jonne Kurtakko astui miinaan matkalla Äkäsjokisuulle. Sota-ajoista eivät kylän miehet paljoa halunneet puhua.

Täällä Saksa, onko Suomi?

                 Saksalaiset sotilaat huusivat ulko-ovelta.

Lapin sodassa Ylläsjärveä ei poltettu, vaikka saksalaiset sotilaat kylässä vierailivatkin. Kylään tuli käsky lähteä Ruotsiin evakkoon ja suurin osa kyläläisistä sinne lähtikin. Möykkyseen jäi kuitenkin asukkaita ja uuden puolen Kalle ja Laura Ylläsjärvi päättivät lehmineen kääntyä Kurtakon ja Kolarin väliltä takaisin kotiin luottaen, että kyllä "jumala heistä huolen pitää". Saksalaiset sotilaat tulivat kylään moottoripyörällä ja onneksi olivat "herraporukkaa" eikä "polttoporukkaa". He särkivät Kallen ja Lauran talon ulko-oven ikkunan, murtautuivat sisään ja tapasivat pelokkaat kyläläiset. Sotilaat kyselivät meneekö kylästä tietä Kittilään ja saatuaan ruokaa, maksoivat ruuan, säästivät kylän ja räjäyttivät sillat mennessään.

Sota-ajan jälkeen kylän elämää leimasi pula-aika, jota paikattiin Ruotsista joppaamalla eli salakuljettamalla muun muassa kahvia ja sokeria. Kylän läpi kulki joppausreitti Kittilästä Ruotsiin ja joppaus jatkui aina 1960-luvulle saakka. 1947 kylän lapset siirtyivät Ylläsjärven kiertokoulusta Kurtakon kouluun, joka säästyi Kolarin kunnan ainoana kouluna Lapin sodan tuhoilta.

1950-luvulla kylää ympäröivissä kiveliöissä alkoivat suuret savotat, jotka näkyivät kylän elämässä usemman vuoden ajan. Uusi puoli remontteerattiin vuonna 1959 savottakämpäksi, jossa pidettiin kauppaa, muonitettiin ja majoitettiin tukkijätkiä. Kalle Ylläsjärven poika Ylläs-Jussa perheineen asui talon toista päätä. Myös matkailijoita alkoi sota-ajan jälkeen tulla kylään yhä enemmän ja niitä majoitettiin jo useassa talossa. 

Ylläksen ensimmäinen latukahvila perustettiin vuonna 1953 nykyisin Tuomikuruna tunnettuun kuruun, joka johti Varkaankurun Ylläksen ensimmäiselle hiihtohissille. Ylläs-Topi ja Ylläs-Jussa palvelivat vaativassa paikassa hiihtokansaa, joka kiipesi pitkää matkaa Ylläsjärven kylältä toiselle puolelle tunturia. Vanhan Högforsin kamiinan jäänteet ovat vieläkin nähtävissä Tuomikurussa kuusen juurella.

1960-luvulla Ylläsjärvellä elettiin vielä varsin luontaistaloudessa. Joka talossa oli lapinlehmiä ja lampaita, oli sikoja ja kanojakin sekä työhevonen. Kotieläimet laidunsivat kylää ympäröivissä metsissä kesäisin. Heiniä eläimille tehtiin myös jänkäniityiltä, vaikka Ylläsjärven kylää ympäröiviä jänkkiä oli aiemmin ojitettu pelloiksi, jotka vielä nykyäänkin hallitsevat kylän perinteistä maalaismaisemaa. Pelloilla kasvatettiin heinää sekä viljeltiin ohraa, josta leivottiin suvun yhteisissä "paakaustuvissa" rieskaa. Perunoita, nauriita ja sipuleita kylvettiin. Läheisistä vesistöistä pyydettiin kalaa ja syötiin paljon suolasärkeä. Kylässä oli myös porotaloutta ja metsästä metsästettiin riistaa.

Eelin kauppa aloitti toimintansa Eeli ja Elle Ylläsjärven kodin kamarissa vuonna 1963. Savotat väistyivät ja kylälle alkoi tulla yhä enemmän matkailijoita, jotka majoittuivat tietysti kotimajoituksessa. Karjalanliiton maja rakennettiin Ylläsjärven rantaan vuonna 1968 ja se oli kylän ensimmäinen kotimajoituksen ulkopuolinen majoitusrakennus. Pikkuhiljaa kylään tuli turistien mökkejä Palovaaran seudulle ja myös kyläläiset alkoivat laajentaa majoitusta kotiensa pihapiirin rakennuksiin ja mökkeihin. Ylläsjärvellä majoitettiin matkailijoita kotimajoituksessa kuitenkin aina 2000-luvun alkuun saakka ja nykyäänhän kotimajoitus on taas suosittua, vaikkakin varaukset tehdään nykyisin internetin kautta eikä postikorteilla tai kirjeillä kuten ennen! 

Vuonna 1962 Kurtakon koulussa opettajana aloittanut Teppo Vanhanarkaus muisteli, että Ylläsjärvellä oltiin 60-luvullakin vieraanvaraisia; kun muissa kylissä tulijoille keitettiin kahvit, Ylläsjärvellä tarjottiin aina ruokaa. Täällä kun oli totuttu, että tulija oli taivaltanut aina kymmenien kilometrien matkan ennen kylään saapumista. Teppo muisteli myös, että kun hän eräänä talvi-iltana piti käydä Ylläsjärvellä asioita toimittamassa, oli koko kylä pimeänä ja nukkumassa jo ilta kahdeksalta! Mutta jos aamu viideltä tuli, niin silloin oltiin jo hereillä.

1970-luku oli Ylläksen Hiihtäjät ry:n ja kuuluisien Ylläksen kisojen aikaa. Parhaimmillaan näissä keväällä järjestettävissä kansainvälisissä hiihtokilpailuissa oli yhden päivän aikana yli 1000 hiihtäjää 14 eri maasta. Kisakeskus sijaitsi Eelin kaupan viereisillä pelloilla ja yhteislähtö tapahtui Ylläsjärven jäältä. Kaikki kylän muut pellot oli varattu autojen parkkipaikoiksi ja silti autojono ulottui Kotarovaan saakka. Vuosia kisojen järjestämisen ja muun muassa SM-kisojen aikaan ei kylässä ollut vielä sähköjä ja koko kisaorganisaatio YLE:n selostajia Paavo Noposta ja Raimo Häyristä myöten toimi vain yhden agregaatin varassa. Tällaisten kisojen järjestäminen vaati valtavaa talkoohenkeä ja sitä löytyi Ylläsjärven kyläläisten lisäksi myös naapurikylistä, etenkin Kurtakosta, jossa nämä hiihtokisat saivat alunperin alkunsakin. Kisaladut tampattiin alkuvuosina yhden moottorikelkan avulla ja pääosin jalan. Reitti kulki Palovaaran vaativassa maastossa niin jyrkkien mäkien kautta, että osa kilpahiihtäjistä joutui ottamaan suksetkin jalasta ja juosta mäki ilman suksia! Nuori Juha Mietokin kaatui yhdessä jyrkässä mäessä. Myöhemmin mäkiä vähän sitten loivennettiin.

Sähköt Ylläsjärven kylä sai vasta vuonna 1975 ja se helpotti kovasti kyläläisten elämää. 80-luvulle tultaessa kylään rakennettiin paljon uusia omakotitaloja. Ylläksen Hiihtäjät ry Karjalanliiton majan ja kyläläisten lisäksi oli perustamassa osaltaan myös Ylläsjärven puolen hiihtokeskusta vuonna 1981, jolloin tunturiin ei mennyt vielä edes tietä kylältä. Osmo Virranniemi ja Reijo Riila tulivat hiihtokeskuksen omistajiksi vuonna 1985 ja ovat kehittäneet keskusta siitä lähtien. 1980-luvun lopussa kylään rakennettiin paljon uusia mökkejä ja muun muassa Palovaaraan Hotelli Ylläsrinne ja Loma-Ylläksen mökkialue. Merkittävää oli myös Kittilän tien rakentaminen vuonna 1991. Lama-aika kuitenkin hiljensi rakentamisen tahtia muutamaksi vuodeksi.

2000-luvulla Ylläsjärven kylään saatiin kylpylähotelli Ylläs Saaga, Ylläksen upea maisematie ja gondolihissi, jotka ovat vauhdittaneet matkailun kasvua ja kehitystä niin, että Ylläsjärvestä on kehittynyt merkittävä matkailukylä. Päiväkodin ja hirsikoulun rakentaminen 2010-luvulla lisäsivät kylän houkuttelevuutta entisestään ja nykyään tänne muuttaa ja syntyy uusia asukkaita, yrityksiä ja työpaikkoja niin, että asuntorakentaminen ei ole pysynyt perässä.

Ylläsjärven kylä on säilyttänyt koko historiansa aikana vieraanvaraisuutensa ja talkoohenki kylän kehittämisen hyväksi on edelleen voimissaan. Omavaraistalouden aikainen läheinen ja mutkaton suhde luontoon on ominaista kylän elämässä vielä tänäkin päivänä. 

Vuonna 2021 tämä kasvava ja kehittyvä kylä täyttää 250 vuotta! Silloin(kin) on syytä juhlaan!