Ylläs-Jussa muistelee

Gotlannin äijän työmaat

Talonrakennus

Se oli hämmönen se se Gotlannin äijä, että hälle oli siunattu sitä maallista rahhaa paljon. Sittenkö se siellä Gotlannissa asusteli ja se mietti, että pitäs nyt päässä semmoshen paikhan, että pääsis itte pitähmän taloutta pystyssä.

Se sitten katteli niitä karttoja, että hänpä mennee tuone Pallastunturille. Näyttää kartassa, että sielä on asukaski. Se meni sinne ja alko sielä elähmän ja suunitteli, että hänenhän täytyy tietenki tehä tänne tupaki, missä hän assuu. Verotti sitten valtiolta hirsiä, mistä sitten alethan tekhen hälle talo.

Niin se tehtiin se talo ja sitten kivipaikka oli sielä tunturinlaessa, semmonen kivipaikka, mistä muuria tehtiin. No sinnehän ei hevosella päässy ko tunturinlaitahan on semmonen, että sielä on isoja kallionrakoja. Niin se sano, että " ei, kyllä se järjestyy, ne täytethän, etttä ko katothan mistä sinne hevosella pääsee, niin kivilä täytethän, ettei hevosella mene kavio sinne kallionrakhon". Laitethin sinne tiet ja kaikki vehkeet ja sieltä sitten ajethin muurikivet.

Avunantoa

Sitten siinä asu yks perhe siinä Pallastunturin alla, köyhyyessä siihen aikhan, lapsiaki oli jo useampia ja lehmiä oli taisi pari kappaletta ja porola ajethin sitten niitä ajoja kyllä.

No sitten ne heinäniitytki oli niin heikkoja ja kehno oli se heinäntekoväkiki. Sielä loppu sitten heinät, vähän sivu puolitalhven päästin, niin loputhin heinät.

Emäntä meni siihen äijän tykö ja sano, että nyt on semmonen asia, että meilä on heinät loppunheet kaikki ja vissin häätyy nuo lehmät lopettaa. Äijä sano, että "älkää äiti olko huolissansa, että nouama heiniä". Se sano, että "joo, hällä on kaks hevosta ja renki lähteen noutamhan Muoniosta heiniä". Niin se sai senki asian järjestykshen.

Venheenhaku Rovaniemeltä

Sitten se tuli kesäki sen talven jälkhen ja sitten alethin kalahomhin. Se kevväilä oli kuullu sitten siltä talon isännältä, että Rovaniemelä on hyvä venheentekijä. Ko sinne kirjottaa, niin se tekkee ja sitten käyttä vain hevosella hakemassa.

Se hyvä, se tehjään se vene sielä. Sitten se saathin valhmiiksi se vene ja se kokosi täältä Lapin miehiä viis kuus kappaletta ja porola menit sinne Rovaniemele ja sivakoila, miten milläki menit. Ne pääsit sinne Rovaniemele, niin äijä sano, että sitä ei saa maantienpäälä vettää sitä venettä. Se pittää vetämällä tuoa hankea pitkin tänne Pallasjärvele.

Piirsi karthan sen suoran tien ja piirsi siihen sen Rovaniemi-Pallasjärven reitin. Tätä suoraa reittiä on hyvä tulla ja sen häätyy ihmiset vettää sen venhen. Ko se oli määräys, niin se hääty niin tehä. No ei siinä muuta, vene otethin sieltä matkhan ja hankea myöten tulthin ja se veethin Rovaniemeltä Pallasjärvele asti. Sitä ei saanu käyttää hevosenreessä, eikä olla reessä sitten muutenkhan.

Saven hakureissu

Siinä on savi siinä Pallajärven toisessa rannassa, missä tämä talohomma oli. Niin se piti lähteä savea sieltä toiselta puolen järveä nouthan. Niin ne lähti sitä nouthan ja päätivät, että ko se oli niin hyvä vene, että he upottavat sen venhen tuthun paikhan ja sanovat äijäle, että het pani liian paljon sitä savea siihen ja että se kaatu ja meni järven pohjaan.

Että he sitten ottavat sen itte ko äijä ei ala sitä varhman kaivamhan. Se sano, että eihän se lujassa ole, ko se Pallajärvessä on ko tämä on pienonen järvi, että johan se tästä löytyy. Silloin kaverit kyllä arveli, että nyt taisi tulla kyllä työmaa. Niin sitä venettä sitten alethin hakehman.

Net jotka sitä savea oli noutamassa, niin nehän sen paikan ties missä se on. Mutta ei he niin varmasti sitä tiä, mutta ei se niin nuukaa olekhan, tässähän on aikaa. Niin ne haeskeli sitä muutaman aurinkopäivän ja kattelit sielä ja ihmettelit, että tässä vain aikaa juoksee ja venettä haethan, eikä sitä ole vielä löytyny. Se anto vain hakea kaikessa rauhassa, että kyllä se sieltä löytyy ko se Pallasjärvessä kerran on, ettei sillä mithän kiirettä ole.

Sielä ne sitten soutelit ja päättelit, että vissin sitä häätyy soutaa koko kesä, jos sitä ei ala löytymhän. Niin ne sitten löysit sen venhen ja ko ne kaavoit sen, niin savihan meni järhven kans. Äijä meinas, että joo ei se paha ole, että vene tuothin, mutta sen saven olis kans pitäny tuua, mutta jääkhöt, tuohan uusi savi. Joo oli sillä niitä muitaki konstia. Se aina anto työtä, ko ihminen tuli ja kysy. Mutta se makso vain semmosen tavalisen palkan, mikä silloin oli päivän hinta.

"Työhommia"

Sinne tuli miehiä ja sanoit, että het tekis töitä jos vain olis. Se sano, että joo tehkää, kyllä tässä talossa on aina töitä. No minkälaista sitä on? No se sano, että hän lähtee tuone pihale, että sielä on honkia. Se sano, että sahatkaa sieltä kaksi kapaletta, semmosen seittemänkymmentäviis senttiä pitkiä. Vääntäkää sitten morala keskele reikä ja lyökää siihen koivusta keskele tappi ja siihen toishen päähän kans.

Niin ne tehit sen homman ja sitten tuli työpaikka. Siinä oli taas honka kartanolla, niin se sano, että ei siinä mithän, että alkakaa lyöhmän niitä tappia honkan sisäle. Se mittaili sitä semmosella metritikula. No kauanko sitä lyöhän. En mie sitä vielä tiiä, mie käyn sitä sitten väistä aina mittomassa.

No net hakkailit sitä useamman päivän siinä ja sitten ne puhuit äijäle, että sitä pitäs käyä kattomassa, että joko se olis millä rajala. No joo se kävi kattomassa ja sano, että joo alkuhan on hyvä, mutta sitä häätyy jatkaa vielä.

No sitten ne kysy, että mikä sillä on tarkotus? Se on semmonen tarkotus, että sitä pittää lyyä vielä molemista päistä tuuman sisälepäin. Siitä tuli pitkä työmaa, se kesti. Niin kauan ko ne viitti sitä hakata, mutta ko ne kyllästyit, niin ne lähit pois. Sillälaila niitä töitä sielä tehtiin, monenlaista hommaa sillä oli.

Kalastusta

Kesälä pyyethin sitten kallaa. Saathin rautuja siitä järvestä.

Isäntä sano, että nyt niistä tehjään suolakallaa. Se laitto net suohlan ja pani vain vähän suolaa niihin, ettei tule kovin suolaset.

Sielä varastossa ko oli lämmin, niin nehän alko tietenki mätänemhän. Eihän se meinanukhan, että niitä syyhän, mutta ihmiset mietti, että mitä varten niitä laitethan?

Se kävi aina kattomassa niitä välissä, että hyvä tullee, että kyllä sinne toukkia tullee millä on hyvä onkia. Se sillä ne määnytti, että saahan onkimatoja. Se oli semmonen mies, että se tehetti sen työn sillä laila, että siitä mithän olis jääny näkyhmän.

Lasten touhuja

Sitten yksi konsti oli ko lapsia oli paljon, se teetti niitä savileipiä sielä rannassa ja veistätti lastuja ja leivät panthin lastun pääle ja huilaahman sinne järhven. Se oli semmonen mies hän, se oli etevä mies semmoshen homhan.

Juho Ylläsjärvi (1914 - 1998)