Evakkoaika

Evakkomatka

Mie menin lehmitten matkassa Kurtakhon ja jäin siihen yöksi Palovaahran. Muu perhe tuli sitten toisena päivänä Ylläsjärvestä; äiti ja isä ja penskat. Mie nousin sitten kyythin kans ja menin Kolahrin siinä hevoskyytissä.

Menimä Kaunisjokisuule ja siitä sitten lauttala viethin yli joen, väylän. Menthin Ruothin ja sielä oli ruottalaiset sotihlat vastassa meitä ja niin lastathin sitten semmoshin umpinaishin authoin ja viethin Pajahlan silloin iltayöstä. Sielä viethin sitten sinne täisauhnan. Kaikki vaathet viethin, ja en tiä missä myllyssä niitä käytethin. Me olima sielä teltassa ja ootima sielä niin kauan, että met saima ne vaatheet sieltä. Sitten meät rokotethin. Mie en tiä mitä varten rokotethin, mutta selkhän se kuitenki pistethin.

Sitten meät panthin taas authoin ja lähethin ja viethin Junossuvanthon kirkhon meät kaikki. Äiti lähti sitten jonku kans, etteikö täälä olis parempia paikkoja ko sielä oli kauhean paljon väkeä sielä kirkossa. Niin sitten isole kansakoulule viethin sitten ja sinne meät sijotethin sitten. Sieläki oli paljon porukkaa; Mari-täti oli ja Irja ja väylänvarsilaisia. Sielä met olima kaks viikkoa.

Sitten meät lähethin sieltä viehmän Jällivaahran sitten, ko se Saksa alko tulehman. Junossuvannosta kattoima vielä illala, ko Kolari poltethin. Näky aivan selhvän kauheat lieskat, ja isä meni soittamhan Huukhin, että näkkyykö Yllästunturin laiassa mithän. Niin ne sano, että ei näy mithän ja het pitävät silmälä.

Sinne Jällivaahran met menimä Täränön kautta ja sielä syötethin tietenki, ruat oli laitettu ja meilä oli sielä kauhean hyvä vasthaanotto. Sielä meät panthin sitten junhan ja sitten meät lähetethin Boodenin kautta Nederedhin lähele Sundsvallia. Eila Jauhojärvi (1931-2009)

Evakkoon lähtö

Milloin te saitta tion, että teän pittää lähteä evakhon?

No se kerrothin niin, että mie olin silloin Komulaisessa, ja siitä lähti Kerttu niitten pojitten kans ensiksi evakhon ja mie jäin siihen hoitamhan niitä lehmiä ja sinne jäi Antti ja Kauko. Ja sitten siinä oli se Mettähallituksen kauppa siellä ulkohuonerakennuksessa. Me lähimä sitten silloin pyhänä käyhmän Antin kanssa Luosussa ja tulima Luoshun, ja silloin tuli se määräys, että nyt evakhon kaikki.

Kauanko teillä oli aikaa lähtöön?

No ei ollu kauon, ko se oli päivä puolenpäivän jälkipuolela ko me menimä ja illala sitten jo Frimanin Arvo tuli ja hävitti ne lamphat ja siat, ja mie panin sitten lehmät Lompolhon Ilmin matkhaan .Ei ollu ko se yks päivä aikaa valmistautua, mutta eihän siinä kauon mennykhän ko kaikki jäit sinne. Tieto tuli kaikile yhtä aikaa. Se oli ennemin ehkä useampi viikko, ko oli tietonen, että evakoithin, niin kuin lapset ja äitit lähtivät aikasemmin.

No miten te ne lehmät veittä?

No taluttamalla Äkäsjokisuulle ja vettä sato. Kiveliöstä menthin yli lautala Ruottin puolele.

Sielä me sitten olima sen yön ja me olima vaikka missä. Ja meät saunotethin täistä pois.

Oliko teissä täitä?

No ei ainakhan ollu. Hyi, ja saunotethinki monta kertaa.

Ja sitten me lähimä siitä seuraavana päivänä ja veimä Kertun lehmät, missä se oli ruukanu käyä kylässä. Ja mie jatkoin siitä ja menin Täränthön. Se oli varmasti syyskuun loppua, ko oli niin pimeää. Ja sieläkin saunotethin.

Mitä te otitta matkhaan kotoa?

No en mie ainakhan kereny ottaa mithän, eikä siellä ollu kelhän. Jos ei sitten ollu hevosen matkassa, mie en tullu sitä tietämhän. Mutta ei meän matkassa ollu ko lehmiä, jokka huusit ja ammuit ko mahottomat.

Miten ruottalaiset suhtautu teihin?

Huukissa otethin kauhean naapuriystävänä vasthaan.Mutta sitten siellä Täränössä oli aivan eriä. Siellä oli ne sotihlaat, oli niitä jo siellä Huukissaki, mutta ne oli paikkakuntalaisia. Ne oli ruottalaisia ne sotihlaat.

Mihin teät majotethin?

No sinne meät majotethin koulule, mutta ei sielä ollu petiäkhän mishän. Oljitten päälä nukuthin.

Miten ruokailu?

No ruokailu sitten, oliko ne lotat, vai mitä siinä oli sotihlaita ja vaimoja. Lihhaa ja pottua saathin. Alli Kurtakko (1928-)

Evakossa Nederedissä

Meile oli sieläki koulu varattuna. Sielä oli tietenki paljon tuttuja ja uusia tuli. Sielä koulula oli ruanlaittaja, vasittu keittäjä. Sitten oli vaimoja; äitit, Kainot, Isakssonin Mantat ja sielä oli vaikka ketä. Ne tiskas sitten aina sielä.

Meän piti olla alussa karanteerissa ko jollekki sielä ilmaantu kurkkumätäbasilli, niin se Helmi-siskoki joutu Seijan kanssa menhen sairaahlan, että katothan, ettei sillä kuitenkhan ole mithän. Niin kö me sitten pääsimä karanteerista, met saima olla sielä ruottalaisten seurassa, leikkiä ja touhuta. Koulua emmä käyhnet mithän sielä.

Miten ne otti teät vasthan sielä?

No hyvin, meilä oli kyllä niin hyvä paikka sielä ja tuli paljon tuttuja. Äiti ja Isakssonin Manta kulkivat taloissa pyykkiä pesemässä niile ja sait tietenki palkkaa siitä. Ja mie olin äitin kanssa yhessä talossa matonkutheita leikkaamassa. Sielähän met kuljima kylässä niitten ruotsalaisten tykönä ko met tutustuima niihin. Sielä sitten kävi kylässä meän tykönä muita, ja ne sano, että kyllä teilä on ihanat oltavat täälä.

Sitten tietenki kö joulu tuli, niin meile laitethin joulukestit sielä. Ruotsalaiset toit kaikkea ja laitoit niin hienot pöyät; sielä oli kinkut pöyässä ja kaikki hienoukset. Meitä piethin kö Herran lapsia sielä.

Meän ei itten tarvinu ostaa ruokaa, se kaikki annethin ja Junossuvannossa oli jo se paikka, mistä sai noutaa vaatheita jos tarvitti. Mutta emmähän me tarvinhet ko meilä oli ittelä.

Mitä teilä oli matkassa?

No meilä oli kaikkea semmosta niin ku arvokhaampaa tavaraa ja vaatheita ja semmosta.

Kauonko te valmistuitta siihen lähtöön?

Eihän siinä kauon aikaa ollu ko oli määrätty, että pittää silloin kaheskymmenes päivä lähteä evakohon. Isä oli määrätty siihen, että huolehtii, että kaikki lähtevät. Meiläki oli sika, niin se häävythin lahata ja pessä ja suoltaa ja panna karvoines päivinhes suohlan, ko ei keritty kaltata eikä mithän. Se oli poile sitten herkkua, kun ne tuli soasta.

Met tulima sitten toukokuun lopussa takasin. Met olima sielä evakossa vajaan vuen. Meilä oli koti säilyny ja pojat oli sielä. Mie tulin ensimäisenä sieltä yhen lehmän kans ja miehän lypsin, vaikka olin vain nelitoistavuotias ja sanoin pojile, että kyllä meilä nyt on herranpäivät ko meilä on maitoaki.

Teilä jäi sinne ystäviä?

Jäi ja tuli korttia, kuvia ja kirhjeitä jälkhenpäin. Mulleki poikakaveri kirjotti, mutta enhän mie ymmärtänny mithän. Kauheasti minua tahothin jäähmän sinne Ruothin, mutta enhän mie jääny tietekhän. Hihkuima ja hypimä ko pääsimä kotia lähteen. Asemalle ko menimä, niin sinne tuli ruottalaiset hyvästelehmän meitä kauheitten tuomikukkakimppujen kansa. Meilä oli junanvaunu niin täynä tuomenkukkia, että alko melkein henkeä ahistaan.

Eila Jauhojärvi (1931-2009)